Luulemme tietävämme mitä aika on, mutta kysyttäessä huomaammekin että emme tiedä, totesi kirkkoisä Augustinus aikanaan ajasta.

Nao Saiton, Satoko Taguman ja Tomoko Kuraharan oppivuodet Taideteollisessa korkeakoulussa ja mitä niistä seurasi. Keskustelijana ja kirjeenvaihtotoverina Marjatta Levanto.

Taiteilijan ura lähti nousuun varhain – hän valmistui 1978 ja kaksi vuotta sen jälkeen hän elätti itsensä taidetta tekemällä.

Amal Kenawy on opetellut puhumaan uudelleen viimeisten seitsemän vuoden aikana. Hänen visuaalinen kielensä välittyy pehmeällä äänensävyllä. Käyttäessään sanoja kuten perhonen, morsiuspuku, rotta, sydän, puu, sänky, lapsi tai voimapylväs hän rakentaa lauseita, kuvallisia fragmentteja.

Voivatko eläimet ymmärtää median tarjontaa ja jopa tuottaa taidetta?

Elokuun lopulla Helsingin uudistuneessa Taidehallissa avattiin näyttely Arktinen hysteria: Suomalaisen nykytaiteen transsitila. Kauniisti peruskorjattu 30-luvun rakennus kihisi ja sykki psykedeliaa, avaruushälyä ja robottiääniä.

Taidemaalari Hannaleena Heiska on noussut reilun vuoden kuluessa esiin kiinnostavana taiteilijana, jonka teoksissa yhdistyy fantasia ja elegantti tekninen toteutus.

Aika ja arvot? Ajan henki? Talouskriisin, ilmastonmuutoksen, eläkepommin ja sikainfluenssan ympäröimänä läntistä sielua vaivaa hämmennys, pelko ja ristiriitaiset tunnelmat.

Eräässä tilaisuudessa, jossa esittelin instituutin toimintaa ranskalaiselle yleisölle, minulle kiteytyi selkeästi se, mitä Suomen Ranskan instituutti edustaa: Olemme ainoa pysyvä kulttuurilaitos Ranskassa, joka tuo säännöllisesti esille suomalaista taidetta ja kulttuuria.

Elämme rahan arvottamaa aikaa. Muutos moniarvoisesta yhteiskunnasta yksiarvoiseen näkyy päivittäisissä diskursseissa, joissa kansainvälisestä taloudesta on yhtä helppo keskustella kuin säästä.

Device Art eli vempeletaide on ilmiö joka puhuttaa Japanissa. Mediataiteilijat ovat ryhtyneet kehittämään massamarkkinoituja teoksia, jotka on gallerioiden ja museoiden sijasta tarkoitettu kauppojen hyllyille. Mistä oikein on kysymys?

Arabianranta on täyttömaata. Arabian posliinitehdas on vuosikymmenet kaatanut tehtaan edustalle mereen kuonaa ja poltossa särkyneitä astioita. Iso pala Suomen design-historiaa on pirstaleina Arabian maassa, sinivalkoiset Valenciat ja muut.

Shohei Imamura ja Nagisa Oshima on usein esitetty Japanin uuden aallon kahtena avatarana.

“Kukaan meistä ei tunne sua”.

Liekö kyseessä ajan ilmiö vai pelkkää sattumaa, mutta viime päivinä olen vastannut monta kertaa samaan kysymykseen: mitä hyötyä taloyhtiöille voisi olla siitä, että ne hankkisivat pihoilleen taidetta?